JCI World Congress Tallinn 2019

”Vai että pitäisi firman kustantaa, kun te kaksi lähdette Tallinnaan ryyppäämään?” Näillä toimitusjohtajan sanoilla alkoi keväästä asti odotetun Nuorkauppakamarin Tallinnan maailmankokouksen suunnittelu. Sain peruutuslipun toisen henkilön tilalle. Vahvistusviesti toimitusjohtajalle. Vastaukseksi itkunauruhymiöitä. Firma sponssaa. Rekisteröinti omille nimille onnistuu. Matka alkaa. Kännykän takakamera on harmillisesti hajonnut huollossa, joten pitää koko reissu tyytyä ottamaan selfieitä.

Hieman taustaa: Olen ollut Helsingin Nuorkauppakamarin koejäsenenä vuoden 2018 marraskuusta, ja osallistunut viimeisimmän vuoden aikana erilaisiin koulutuksiin, aluevuosikokoukseen, projektitoimintaan ja tärkeimpänä kaikista: karaokeen. Sain kuulla jo alussa, että kamaritoiminta käy tutuksi vasta sitten, kun itse osallistuu aktiivisesti mukaan kaikkeen. WC, DP, WP, EVP. Sanastoa, joka kuulostaa Z-sukupolven slangilta. Ehkä maailmankokous opettaa, kuten Siperian sanotaan.

Toimitusjohtajan ennakkoaavistuksesta huolimatta ajattelin olla organisaatiolleni hyödyksi ja tuoda mukanani tuliaisia oppimiskokemuksien muodossa (koska Tobleronea saa myös Gigantista). Maailmankokouksen kännykkäapplikaatio oli akateemisen aikuisen karkkikauppa: Koulutusmahdollisuuksia oli tarjolla paljon. Osa koulutuksista oli buukattu täyteen jo viikkoja sitten, minkä vuoksi rannalle piti jättää harmillisen hyvät hedelmäaakkoset ja noitapillit ja valita aikataulun täytteeksi yhtä hyvää toffeefudgea ja viinikumikolakarkkeja. Laiva lastattiin maanantaista väsyneillä ihmisillä ja ankkurit irrotettiin kohti Tallinnaa. Jos ei katkarapuleipä ja valkoviini starttaa viikkoa hyvin, niin voiko mikään?

Tallinnan täytti yhden viikon ajan tuhannet nuorkauppakamarilaiset ympäri maailman. Ulkona satoi maanantain kunniaksi alijäähtynyttä vettä, joka todennäköisesti jäätyi suoraan villakangastakin pintaan. Kuinkakohan moni ymmärsi pukea viikon ajaksi pitkät kalsarit? Rekisteröinti ja badgen haku Radisson Blu Sky -hotellista ja syömään. Ensimmäiset tapaamani kamarilaiset olivat Tanskasta. Osa heistä oli saapunut Espoosta edeltävänä päivänä ja potivat Suomen tuliaisina kankkusta. Ensikertalaisten orientaatio Radisson Blu Olümpiassa, jossa kehotettiin välttämään hyviä yöunia ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Kättelin vieressä istuvan macaolaisen ja paraguaylaisen. Pitkin päivää mukana kulkenut vastaostettu kovakantinen käsimatkatavaralaukku AirBnb:hen ja puolijuosten Viru-hotellin kautta kohti Saku Suurhallilla ollutta avajaisseremoniaa, jossa katalonialaiset kertoivat minulle vinkkejä Barcelonan reissua varten. Noudatin kokeneiden neuvoa ja jätin yöunet kehnoiksi.

Maanantai-illan sotkut siivottiin aamua varten Saku Suurhallilta muun muassa Robin Sharmaa varten, joka kehotti nousemaan joka aamu kello viideltä ja tekemään kuntotreenin. ”Aloitan heti huomenna”, ajattelivat viime illalta väsyneet aivoni. En aloittanut huomenna. Heräsin keskiviikkona yhdeksältä. Keskiviikkona sain nähdä kamarimme väittelytiimin upeaa suorittamista ja koko viikon aikana sain oppia muun muassa lisää hyvästä johtajuudesta ja opiskella hengittämistä (ollaan siinä oikeasti yllättävän huonoja). Maailmankokous oli etkoja ja jatkoja AirBnb:ssä, muutaman euron Bolt-kyytejä, japanilainen kaivinkonepeli, kilometrikaupalla kävelyä päivittäin ja pari läppäri sylissä nukahdettua yötä Netflixin parissa. Parhaimmillaan maailmankokous oli inspiroivia puheita, kansainvälistä minglausta ja puikoilla syötyä katkarapusalaattia lounasaikaan Poké Bowlissa.

Koko viikon ajalta yksi vakiintuneimmista muistijäljistä oli JCI Euroopan varapresidentti Jay Johnsonin pitämä inspiroiva seminaari hankalien ihmisten kohtaamisesta. Paatuneena empiirisen tutkimuksen ja näyttöön perustuvan työotteen kannattajana odotin siististi pukeutuneelta herrasmieheltä amerikkalaistyyppisen mahtipontisesti hienoja korulauseita ilman sisältöä, mutta sainkin irti enemmän kuin uskoin. Laittakaa turvavyöt kiinni, sillä pääsette mukaan huonosti nukuttujen yöunien ja liian myöhään juotujen Red Bullien muodostamaan tajunnanvirran vuoristorataan! Jay Johnsonin esityksestä jäi mieleen erityisesti kaksi (2) asiaa. Ensinnäkin, sisältö on tärkeää, mutta ulosanti saattaa olla paljon enemmän: Kuinka kuulostaa viisaalta sanomatta oikeastaan yhtään mitään! Luit oikein, sanomatta oikeastaan yhtään mitään! Miten se voi olla mahdollista? Onko olosi jo innostuneempi?? Hyvä, koska odotat varmasti, mitä seuraavaksi kirjoitan. Toinen asia, joka laittoi poikkeuksellisen hyvin pukeutuneen psykologin (eli itseni) yhtä filosofisiin aatoksiin kuin bussireissu ikkunapaikalla sadekelillä, oli seuraava: Valitse taistelusi. Hankalat ihmiset ovat sinun sydänkohtauksesi. Mieti, mihin elämässäsi aikaa käytät.

Minä haluan käyttää sen ihmisten kanssa olemiseen. Yhtä upeisiin, keitä tapasin maailmankokouksessa. Haluan käyttää aikani karaokeen, johon pääsin mukaan viimeisenä iltana Suomi-baarissa (jollaisille olen ennen ulkoa käsin nauranut, mutta olenkin tuominnut kirjan kannen perusteella). Rakas kamarilainen, tee, kuten Jay Johnson ohjeisti meitä: Katso peiliin ja kerro itsellesi oleva upea ihminen. EVP tarkoittaa muuten Executive Vice Presidentiä ja WC huussin lisäksi World Congressia, joka oli Tallinnassa ainutlaatuinen kokemus ja opetti minulle viikossa enemmän kamaritoiminnasta kuin viimeisin vuosi kokonaisuudessaan. Tärkein asia kuitenkin unohtui sanoa: sain töistä uuden puhelimen, jossa on toimiva takakamera. Selfieitä tuli Tallinnassa otettua harmillisen vähän. Tutkimusten mukaan ihmiset kuitenkin muistavat paremmin tilanteet, joista eivät ole ottaneet kuvia. Muistan siis todennäköisesti Tallinnan maailmankokouksen pitkään. Ehkä osaan myös hengittää vähän paremmin. Ja toimitusjohtajan iloksi vielä neljä sanaa: Opin enemmän kuin ryyppäsin.

– Otto Pankkonen

Please follow and like us:
error

You may also like...