Tunne itsesi ja huomioi muut – hyvä johtaminen ja ryhmädynamiikka tarvitsee kaikkia värejä

159

Millainen tiimipelaaja sinä olet? Missä olet hyvä? Missä tarvitset harjoitusta? Kenen kanssa tulet parhaiten juttuun ja kenen kanssa on toisinaan sähköä ilmassa? Tällaisella tematiikalla ihminen voi usein mukautua sosiaalisiin tilanteisiin ja selittää inhimillistä toimintaa.

Olen tehnyt elämässäni monia persoonallisuustestejä, mutta siitä huolimatta sain kokea loppukesästä jotain sellaista, josta opin enemmän kuin pitkään aikaan, ja joka takuulla jää elinikäiseksi oppimiskokemukseksi. Suomen Nuorkauppakamarit valitsi ja lähetti minut yhtenä suomalaisdelegaattina ryhmädynamiikkaan ja ryhmänjohtamiseen keskittyvään JCI European Academyyn. 22. kerran järjestetty, kansainvälisesti arvostettu kurssi keräsi satakunta nuorta aikuista ympäri Eurooppaa Etelä-Ruotsiin vajaaksi viikoksi. Kyseessä ei ollut mikään perinteinen kelohonkamökkiseminaari, vaan ennalta tehtyjen persoonallisuusanalyysien perusteella meidät osallistujat jaettiin erilaisiin ryhmiin, joiden kanssa teimme koko kurssin ajan erilaisia ryhmätehtäviä ja kävimme valmentajamme johdolla palautekeskusteluja.

Vaikka persoonallisuustyypit julkaistiin vasta toisena iltana, alkoi ryhmätehtävien myötä käydä hyvin selväksi, millaisia persoonallisuuksia uudet ystäväni edustivat. Oikeastaan ryhmät oli rakennettu persoonallisuustestien perusteella hyvin haastaviin kokoonpanoihin. Kun aika vaikeille tehtäville oli hyvin rajallinen ja osallistujien jaksamista, keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä koettelivat vähäiset yöunet, olivat olosuhteet kuin suoraan jostakin toimintaelokuvasta. Olimme päässeet osaksi todellista ihmiskoetta.

159

Suoritimmeko sitten vain yhdessä tehtävät maaliin ja heitimme lopuksi ylävitoset? Se kai olisi ollut ihanteellinen ryhmätyöskentelyn tavoitetila, mutta oli nytkin ja tarkoituksellisesti kaukana totuudesta. Huolimatta nopeasta ja iloisesta ryhmäytymisestä jokainen ryhmä kohtasi omat konfliktinsa ja kasvukipunsa. Eri persoonallisuudet vahvistuivat ja myös vastavärit löysivät ristiriitansa. Hallitsevat henkilöt saattoivat ajautua erimielisyyksiin. Toisaalta jos yhteinen sävel löytyi porukan kovaäänisimmillä, oli riskinä menettää ryhmän hiljaisempia jäseniä ulkokehälle. Järki ja päämäärät sekä tunteet ja ideat olivat helposti vastakkain.

Vaikkei tehtävissä olisi selvästi riidelty tai näytetty suuria tunteita, oli syväluotaava koonti- ja palautehetki ryhmän toiminnasta joka kerta hyvin opettavainen ja vaikuttava. Kun jokaisen osallistujan kunnianhimo ja motivaatio oppia ja kehittyä oli korkea, tuntuivat myös saatu palaute ja kohdatut vastoinkäymiset henkilökohtaisemmilta ja raskaammilta. Kaikki tiesivät, että kyse on harjoituksista, mutta aidosti alkanut ryhmäytyminen ja kasvavat henkilökohtaiset suhteet ryhmän sisällä tekivät niistä hyvin inhimillisiä. Epäonnistuneet ryhmä- ja osallistumiskokemukset herkistivät helposti ryhmän jäseniä, vaikka substanssisuoritukset olisivatkin olleet puhtaita.

159

Kumpi sitten on tärkeämpää johtamisessa, asiat vai ihmiset? Kysymys on yhtä epärelevantti kuin se, että ihminen joutuisi valitsemaan joko unen tai ravinnon. Kumpikin ovat korvaamattomia ja ratkaisevan tärkeässä asemassa. Tehtäviä ei viedä haluttuun lopputulokseen pelkällä rakkaudella, ryhmähengellä ja harmonialla, tarvitaan toimintaa. Toisaalta tehtävien suoraviivainen, prosessikaavioon piirretty suorittaminen on tuhoon tuomittua, jos ihmiset siinä unohdetaan ja laiminlyödään.

Joskus virheellisesti ajatellaan, että tietyt persoonallisuudet ovat ainoita oikeita ja syntyneet toteuttamaan yksinoikeutettua johtajan tehtävää. Se on hyvin klassinen harhaluulo. Ryhmän toiminnan ja myös johtamisen kannalta jokainen väri on tärkeä ja pitää sisällään omia luontaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Vahvuutta johtajana ei ole olla vahvasti ja itsepintaisesti yhtä persoonallisuustyyppiä, vaan tiedostaa omat vahvuudet, työstää omia kehittämisen kohteita ja ennen kaikkea ottaa huomioon muut ryhmän jäsenet. Ei ole oikeita tai vääriä persoonallisuusprofiileja, on vain erilaisia ihmisiä.

Samalla tavalla väärin on pyrkiä löytämään yhtä oikeaa – tai väärää – johtamistyyliä. Perinteisellä, käskyihin, normeihin, auktoriteettiin ja voimaan perustuvalla direktiojohtamisella on omat vahvat kannattajansa ja vastustajansa. Toisaalta esimerkiksi valmentava johtaminen on erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa muodikas tapa toimia. Kuitenkaan direktio tai valmentaminen, tai tukeminen tai delegoiva johtaminen eivät yksinään tee autuaiksi. Kuten persoonallisuustyypeissäkään, myöskään johtamistyyleissä ei ole oikeaa tai väärää. Hyvän johtajan on pidettävä kaikkia tapoja työkalupakissaan ja käytettävä niitä harkiten, kontekstiin, aikaan, ympäristöön, tilanteeseen tai vaikkapa johdettavan kehityskaareen nähden.

159

Juuri kokoon kerätty ryhmä ei näe yhteistä suuntaa ja strategiaa tai jaa yhteisiä arvoja ja tavoitteita, visiota ja missiota välittömästi minkään käskyn, ilmoituksen tai napin painalluksen perusteella. Inhimillinen ryhmäytymisprosessi vaatii oman aikansa, kuohuntansa ja strukturoitumisensa. Parhaimmillaan päästään tilanteeseen, jossa ryhmä toimii jouhevasti ja itseohjautuvasti harmoniassa ja hyvinvoivana, kohti yhteistä päämäärää.

Tärkeää on rakentaa luottamusta ja tutustua ryhmässä yhteisten kokemusten myötä. Itse sain kokea osani ryhmäytymisprosessista ja luottamuksen rakentamisesta, kun voitin korkean paikan kammoni ja luotin kannustavaan ja kannattavaan ryhmääni alhaalla. Se osoittautui kaiken sen arvoiseksi. Yksinkertaiset luottamusharjoitukset voisivat saada ihmeitä aikaan työelämässä, kun mekin saimme niistä niin upeita kokemuksia harjoitusolosuhteissa.

Hämmentävää, suorastaan herkkää ja koskettavaa on ajatella sitä, kuinka kaiken koetun, onnistumisten ja vastoinkäymisten, myönteisten ja kielteisten tunteiden sekä vain muutaman päivän yhdessä tekemisen jälkeen ryhmä eurooppalaisia, entuudestaan toisilleen tuntemattomia JCI-aktiiveja kokee niin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, vahvaa ryhmähenkeä ja koko elämän kestäviä muistoja. Ryhmäytyminen on onnistunut ja ryhmän jäsenet ovat muodostaneet ystävyyssuhteita. Vaikka viimeisen illan gaalassa tehtävä on suoritettu ja jokaisella on kädessään kurssitodistus, ryhmällä ja hengellä on vahva tahto jatkaa olemassaoloaan. Koskettavia asioita sanotaan, halaillaan, vuodatetaan ilon ja onnen kyyneleitä sekä suunnitellaan jälleentapaamisia yhteisen harrastuksen merkeissä. Nyt siitä on kulunut vain pari viikkoa, ja ikävöin jo heitä kaikkia valtavasti.

Oppiaksesi johtamisesta tai ryhmätyöskentelystä jotakin, on opittava tuntemaan itsensä riittävän hyvin. Aidosti yhdessä muiden kanssa saatu oppimisen kokemus on enemmän kuin kirjasta luettu  katkelma tai nettitestistä saatu vinkki.  Olen varma, että olen saanut kokea jotain todella ainutlaatuista, oivalluttavaa ja käänteentekevää. Ja toivon todella, että tulevaisuudessakin Helsingin Nuorkauppakamarin valmistautuva puheenjohtaja tulee mahdollisimman monena vuonna valituksi JCI European Academyyn.

159

Heikki Liukkonen
Valmistautuva puheenjohtaja 2018
Helsingin Nuorkauppakamari

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *